Grogi-, Maha-, ja Maustekatkerot

Grogi-, maha-, ja maustekatkerot

Katkerot, jotka tunnettiin myös nimellä elixirs, ovat katkeroiden maustejuurista tai kuorista uutetuilla katkeroaineilla maustettuja viinoja.

 Grogikatkerot ovat Campari 21.0%, Carillo 21.0%, Champion 28.0%.

 Maha- ja mauste-katkerot ovat Angostura 44.7%, Averna Amaro Siciliano 29.0%, Fernet Branca 40.0%, Gammel Dansk 38.0%, Underberg 44.0%, Zwack Unicum 40.0%. 

Katkeroita käytetään ruokaryyppynä ja drinkeissä.

Katkeroita valmistetaan joka puolella Eurooppaa, mutta Italiassa katkerot ovat olleet erityisen suosittuja. Tunnetuin näistä on italialainen Campari, punertava juoma, jonka väri oli alkujaan peräisin eräästä kirvasta. Suomalaiset vastineet Camparille ovat katkerot Carillo ja Champion Bitter.

Grogi-katkerot jotka ovat miedommin maustettuja makeita seurustelujuomia jossai alkoholiakin on vähemmän. Niitä tarjoillaan usein pidennettyinä soodalla tai tuoremehulla. Tunnetuimpia merkkejä ovat suomalainen Champion, suomalainen Carillo ja italiailainen Campari. Mauste-katkerot ovat mahakatkeroitakin voimakkaammin maustettuja. Maustekatkeroita käytetään juomasekoitusten mausteina, ei nautita laseittain. Tunnetuin maustekatkero Angostura Aromatic Bitters. Maha-katkerot jotka ovat erittäin voimakkaasti maustettuja, alkoholiprosentti 35-45 %. Ne tarjoillaan huoneenlämpöisenä snapsi –tai on the rockslasista. Tunnetuimpia merkkejä: saksalainen Underberg ja italialainen Fernet Branca.

Liköörit

Likööri

on alkoholijuoma. Se on usein makea ja vahva juoma, jolla on useita erilaisia valmistusmenetelmiä. Erilaisia likööreitä on maailmassa lukuisia. Likööriä käytetään muun muassa aterianjälkeisenä jälkiruokana ja cocktailien ainesosana. Likööreissä on tavallisesti runsaasti sokeria, jopa puoli kiloa litrassa. Alkoholipitoisuus vaihtelee 15–55 prosentin välillä.
Suomessa liköörien aikaisempi määritelmä oli, että se sisältää vähintään 30 prosenttia alkoholia. Lentokenttien tax-free-määräykset muuttivat tilannetta, koska enintään 21 prosenttia alkoholia sisältävä juoma luokitellaan vahvaksi viiniksi, jota saa tuoda tullitta enemmän kuin väkeviä juomia. Tämän vuoksi useimmat liköörivalmistajat pudottivat juomansa alkoholipitoisuuden 21 prosenttiin.

Liköörit makeutetaan joko sokerilla tai hunajalla. Myös vaahterasiirappia käytetään.

Sitrusliköörien valmistuksessa käytetään sitruunaa, appelsiinia, mandariinia, greippiä ja limettiä.

Yrtti- ja maustelikööreissä käytetään joko yhtä maustetta, esimerkiksi anista, tai useimmiten monien yrttien ja mausteiden sekoitusta.

Marja- ja hedelmälikööreissä raaka-aineeksi kelpaavat kaikki lajikkeet.

Punssi on arrakilla maustettua likööriä, vaikka sitä ei moni likööriksi mielläkään.

Emulsiolikööreissä käytetään makuaineiden ja sokerin lisäksi joko kananmunaa, kermaa tai kookosrasvaa.

Sitrusliköörit

Sitrusliköörien valmistuksessa käytetään sitruunaa, appelsiinia, mandariinia, greippiä ja limettiä. Curaçao käytetään yleisnimityksenä appelsiinillä maustetuista likööreistä. Curaçao liköörit voivat olla värittömiä, keltaisia, vihreitä ja sinisiä. Triple Sec'istä puhutaan, jos liköörin alkoholipitoisuus on melko korkea, sokeria suhteellisen vähän ja joissa on selvästi curaçaon-kuoren maku. Triple Secit ovat värittömiä. Tunnettuja hollantilaisia sitrusliköörin valmistajia ovat Bols ja Cointreau.
 

Yrttiliköörit

Yrtti- ja maustelikööreissä käytetään joko yhtä maustetta, esimerkiksi basilikaa, anista ja teetä, tai useimmiten monien yrttien ja mausteiden sekoitusta. Sekoitus on yleensä valmistajan salaisuus. Alkoholipitoisuus vaihtelee suuresti näissä likööreissä. On olemassa mietoja sekä erittäin alkoholipitoisia yrtti- ja maustelikööreitä. Maustelikööreissä on yleensä erittäin paljon sokeria, sen sijan yrttilikööreissä on melko vähän. Tunnettuja yrttilikööreitä on esimerkiksi. Galliano ja Chartreuse. Tarjoillaan shottina tai drinkkisekoituksissa.

 

Marja- ja Hedelmäliköörit

Näitä likööreitä on maustettu marjoista ja hedelmistä saaduilla uutteilla ja mehuilla. Näiden liköörejen alkoholipitoisuus ei saa olla yli 15-25%, koska muuten marjojen aromit eivät maistuisi. Marja- ja hedelmäliköörejä kutsutaan myös miedoiksi likööreiksi. Tunnetuimpia liköörejä tässä ryhmässä ovat Crème de Cassis ja Cherry Heering. Tarjoillaan esimerkiksi jälkiruoan kanssa ja drinkkisekoituksissa.

Punssi

 

Punssi on arrakilla maustettu makeahko likööri.Punssi levisi Ruotsiin ja Suomeen 1700-luvun alkupuolella, kun maahan alettiin tuoda Jaavasta arrakkia eli palmun mehusta, yrteistä, riisistä ja melassista käyttämällä ja tislaamalla valmistettua alkoholijuomaa. Punssi valmistettiin sekoittamalla arrakkia, vettä, sokeria ja sitruunamehua, myöhemmin juomaan alettiin lisätä myös paloviinaa.
Alun perin punssi nautittiin aina kuumana. 1800-luvun puolivälissä punssia alettiin valmistaa teollisesti, jolloin sen tarjoaminen kylmänä kahvin kera yleistyi. Vielä nykyisin myös kylmä punssi tarjoillaan usein lasikupeista. Kuumaa tai kylmää punssia tavataan etenkin Ruotsissa juoda hernekeiton kanssa, mutta myös Suomessa punssin kulutushuippu osuu laskiaiseen, jolloin hernekeittoa nautitaan runsaasti.

Emulsiolikööri

Emulsioliköörien raaka-aineet ovat mausteet, sokeri ja alkoholi. Sen lisäksi emulsiolikööri voi sisältää myös munankeltuaista, kermaa tai kookosrasvaa. Nämä juomat ovat aika paksuja.
Ennen munaliköörissä oli avocadoa, jonka takia käytetään myös nimitystä advocaat. Nykyään munaliköörissä käytetään raaka-aineena munankeltuaista. Maailman tunnetuin munalikööri on hollantilainen Warnink's Advocat.Bailey's Irish Cream on tunnetuin kermaa sisältävä likööri. Huomaa, että se ei ole crème vaan cream. Crème tarkoittaa uuttamalla valmistettua likööriä ja cream kermaa. Crème liköörit ovat siirappimaisia ja sisältävät runsaasti sokeria.

All Day Drinks

All Day Drinks

 

Mojito

10 cl soodavesi

2 tl sokeri

10 kpl mintunlehti

2 cl limemehu

4 cl vaalea rommi

Valmistus tapa: ravistamalla

 

Mansikka margarita

2 cl Tequila

2 cl Triple sec/ cointreau

3cl Limemehu

3 kpl Mansikka

Valmistus tapa: Koneravistus

Tom Collins

4 cl Gin

3 cl Sitruunamehu

2 cl Sokeri liemi

8 cl Soodavesi

Valmistus tapa: Ravistamalla

 

After Dinner Drinks

After Dinner Drinks

 

 

Brandy Alexander

- 2 cl konjakkia/brändyä
- 2 cl kaakaolikööriä
- 2 cl kermaa
Valmistustapa: kone ravistus
Lasi: cocktail
Koriste: muskotti raaste.

Grasshopper

 

- 2 cl kaakaolikööriä (valkoinen)
- 2 cl vihreää minttulikööriä
- 2 cl kermaa
Valmistustapa: koneravistus
Lasi: cocktail
Koriste: muskottiraaste

 

 

Golden Cadillac

Suositus ainesuhteiksi:
- 2 cl Galliano
- 2 cl valkoinen kaakaolikööri
- 2 cl kerma
Valmistustapa: kone ravistus
Lasi: cocktail

Cognac Flip

- 4 cl konjakkia
- 1 kpl kananmuna
- 2 cl sokerilientä
Valmistustapa: koneravistus
Lasi: viinilasi / Flip-lasi
Koriste: muskottiraaste
Lisätiedot: Flip pidennettynä 8-10cl maitoa saadaan Egg Nogg. Flipeille on ominaista kananmunan käyttö. Tästä johtuen ne on ravistettava voimakkaasti.

 

 

 

Applejack Flip

- 4 cl Calvados-

 1 kpl kananmuna

- 1 tl hieno sokeri

 Valmistustapa: koneravistus jäämurskan kanssa, siivilöi

Lasi:  Portviinilasi

Koriste:Muskottiraaste

 

 

 

 

Rommi

Rommi

on sokeriruo’osta valmistettava väkevä alkoholijuoma. Rommeja valmistetaan etenkin Karibianmeren alueella. Rommit jakautuvat kahteen pääluokkaan sen mukaan onko ne valmistettu sokeriruo’on mehusta vai melassista. Rommin alkoholipitoisuus on tyypillisesti noin 40 tilavuusprosenttia, mutta erityisväkevissä rommeissa se voi olla jopa 75

Rommi valmistetaan joko sokeriruo’osta puristetusta nesteestä tai sokerinvalmistuksen yhteydessä jäljelle jääneestä melassista. Tislauksen jälkeen rommi on tulisen ja raa’an makuista. Sen vuoksi rommi yleensä ikäännytetään, useimmiten tammitynnyreissä, jolloin sen maku muuttuu pehmeämmäksi ja hienommaksi.
 Ikäännyttäminen voi viedä yhdestä kolmeenkymmeneen vuotta tai jopa kauemmin. Ikäännyttämisen aikana rommista tulee ensin kullanväristä ja myöhemmin tummemman ruskeata.
Useimmat rommit ovat sekoituksia, joskus jopa 20 erityyppisestä rommista. Eri rommilaatujen ja -erien yhdistäminen tuottaa tasalaatuista rommia. Sekoittamisen jälkeen rommin annetaan olla vielä jonkin aikaa tynnyrissä ennen laimentamista ja pullotusta

 

Vaaleat Rommit

ovat rommeja, joita ei ole tislauksen jälkeen ikäännytetty ollenkaan tai hyvin vähän. Näitä käytetään lähinnä drikkien pohjana. Esim. ginin voi drinkkiresepteissä yleensä korvata suoraan vaalealla rommilla. Rommia ei kuitenkaan voi käyttää samalla tavalla neutraalina pohjana, kuin esimerkiksi vodkaa. Daiquiri ja Mai Tai ovat esimerkkejä tunnetuimmista rommidrinkeistä. 

Kultaiset rommit

on ikäännytetty lyhyen aikaa, noin kahdesta vuodesta neljään vuotta. Niitä voi nauttia joko jäillä kuten viskiä, tai esim. kuumissa rommijuomissa, kuten rommitoteissa. On myös huomattava, että ranskalaisen tradition rommit ovat usein myös hyvin vaaleita väriltään, vaikka niitä onkin saatettu ikäännyttää hyvinkin pitkään.

 

Tummat rommit

eli premium-rommit. Näitä rommeja on ikäännytetty neljästä vuodesta ylöspäin ja niissä rommin maku alkaa olla parhaassa terässään, erityisesti iän lähestyessä 10 vuotta. Näitä rommeja käytetään harvoissa cocktaileissa ja ne tuleekin nauttia yleensä sellaisenaan aromilasista siemailemalla. Tummiin rommeihin usein lisätään poltettua sokeria väriaineeksi.

Viskit

Viskit

Viski on viljasta tislaamalla valmistettu väkevä alkoholijuoma. Viski on peräisin Britteinsaarilta; yleensä sen ajatellaan olevan kotoisin joko Skotlannista tai Irlannista. Säädösten mukaan viskinä voidaan pitää vähintään kolme vuotta vanhennettua 40-prosenttista juomaa.  Viskit tarjoillaan jäillä tai ilman.

Kaikista maailmalla myytävistä viskeistä lähes puolet on skotlantilaisia.

 

Skotlantilainen viski

 on Skotlannissa valmistettu mallas- tai jyväviski. Skotlantilainen viski sisältää 40–94,8 prosenttia alkoholia. Kaikki skotlantilainen viski on alun perin tehty mallasohrasta. Kaupalliset tislaamot alkoivat valmistaa viskiä vehnästä ja rukiista 1800-luvulla. Skotlantilaista viskiä kypsytetään tammitynnyreissä vähintään kolme vuottaAinoastaan skotlantilaisista viskeistä voidaan käyttää termiä Scotch Whisky. 90 prosenttia skotlantilaisista viskeistä myydään sekoitteina.
Kullakin tuotanto alueella on omat ominaispiirteensä. Esimerkiksi Islayn saarella tehdyt viskit ovat voimakkaan turpeisia ja savuisia, kun Spey-joen alueella tuotetut ovat makeita, puhtaita ja hienoaromisia. Tuotantoalueiden aluejako on kuitenkin viskin maun osalta ainoastaan viitteellinen, sillä esimerkiksi savuisia viskejä valmistetaan myös muualla kuin Islayn alueella. Samoin osa Islayn viskeistä on makuprofiililtaan miltei savuttomia, esimerkiksi useimmat Bunnahabhainit ja monet Bruichladdichit. Vaikka Skotlanti on maailman johtava viskintuottaja sen tuotto on nykyään käytännössä riippuvainen amerikasta tuoduista vanhoista puutynnyreistä joita ei Skotlannissa enää valmisteta.

 

Johnny Walker

 

 

 

Famous Grouse

 

 

Mallasviski

on viski, joka tehdään kokonaan ohramaltaasta. Sanalla mallasviski viitataan yleensä Single Malt -viskiin, joka sekoitetaan yhden tislaamon eri mallastisleistä. Mallasviskiä valmistetaan pääasiassa Skotlannissa, mutta myös muissa maissa, kuten Irlannissa, Japanissa ja Kanadassa.
Skottilainen mallasviski tislataan yleensä kahteen kertaa, irlantilainen taas kolmesti. Viskin vähimmäisvarastointiaika tynnyrissä on kolme vuotta, mutta yleensä myynnissä olevat pullotukset on tehty 8–15 vuotta vanhennetuista viskeistä. Alueelliset erot ja vaihtelevat valmistustavat tekevät Single Malt -viskeistä erittäin yksilöllisiä ja aromikkaita, ja ne ovatkin alan harrastajien suosiossa. Eri tislaamojen mallasviskejä myös sekoitetaan; tällöin puhutaan Vatted Malt -viskeistä. Single Malt -viskin alalaji Single Cask sisältää sekoittamatonta, yhdestä tynnyristä peräisin olevaa mallasviskiä.

 

 

Blended-viski

Suosituin viski on blended viski joka on kahden eri viskityypin (jyvä- ja mallasviskin) sekoitus.

 

Suurin haaste blended viskin valmistuksessa on juuri sen oikean sekoituksen aikaansaaminen. Tästä prosessista on vastuussa sekoitusmestari eli "the master blender". Koska jokainen viskitynnyrillinen (myös saman tislaamon sisällä) kehittyy eri tavalla ja saa erilaisia piirteitä, ei sekoituksessa voida aina käyttää yhtä ja samaa valmistusohjetta.

 

 Ballantines

 

 

 

Chivas Regal

 

 

Jyväviski

Jyväviski valmistetaan tehokkaammilla ja moderneimmilla menetelmillä ja sen maku on yleensä puhtaampi ja neutraalimpi kuin mallasviskin.

Myöskään vaatimukset jyväviskiin käytettävistä raakaaineista eivät ole yhtä tiukat kun mallasviskien kohdalla, joihin voi säädösten mukaan käyttää vain mallastettua ohraa. Jyväviskin valmistuksessa käytetään yleensä vehnää tai maissia yhdessä pienen mallastetun ohramäärän kanssa.

 

 

 

Irlantilainen viski

Irlantilaiset viskit ovat maultaan pehmeämpiä kuin skotlantilaiset. Tämä johtuu erilaisesta valmistustavasta. Irlantilaista viskiä tislataan yleensä kolmeen kertaan, kun Skotlannissa on tapana tislata vain kahdesti. Irlannissa ohran jyviä kuivatessa ei käytetä turvesavua, josta johtuu skottiviskeille tyypillinen savun maku, vaan kuumaa ilmaa, näin ollen savun makua ei synny. Nykyisin lähes kaikki irlantilaiset tislaamot ovat ulkomaalaisomistuksessa.

 

Jameson

 

 

Bushmills

 

Amerikkalainen viski

Amerikkalaisia viskejä on kahta eri tyyppiä. Bourbon ja corn viski. Ne poikkeavat huomattavasti alkuperäisistä skotlantilaista viskeistä. Tennesseen osavaltion alueella valmistettuja viskejä kutsutaan Tennesseeviskeiksi. Näiden viskien valmistuksessa tisle suodatetaan sokerivaahterapuuhiilipedin läpi ja vanhennetaan vähintään neljä vuotta. Amerikassa viskiä saa kypsyttää vain ja ainoastaan uusissa sisältä poltetuissa tynnyreissä, ja vähintään kaksivuotta. Kaksi vuotta amerikassa on kypsymisen kannalta sama kuin 3-4 vuotta skotlannissa. Skotlannin ilmasto on merellinen, kesien ja talvien lämpötilaerot ovat vähäisempiä meren ansiosta. Kesällä meri viilentää ja talvella mereen sitoutunut lämpö lauhduttaa ilmaa. Siksi siellä kestää pitempään myös kypsytys ja tietysti pohjoisempi sijainti vaikuttaa luonnollisesti hitaampaan kypsymiseen Skotlannissa.
 

Jim Bean

 

 

Jack Daniel's

 

Bourbon whiskeý

Bourbon on tunnetuin amerikkalainen viskilaatu. Bourbon-viskin valmistus eroaa olennaisesti esimerkiksi skotlantilaisten viskien tuotannosta. Pääasiallisena viljalajina bourbonissa käytetään maissia. Viskiä kypsytetään uusissa tammitynnyreissä, joiden sisäpinta on poltettu. Tämä antaa viskille hedelmäisen, hieman makean ja vaniljaisen maun. Bourbon on saanut nimensä Bourbon Countysta jossa bourbonviskin sanotaan syntyneen, se on amerikkalainen viski jota ei saa muualla tehdä.

 

Bourbon

 

Kanadalainen viski

Kanadassa viskin valmistamiseen käytetään ohran ohella runsaasti ruismallasta. Tällaista juomaa, jonka raaka-aineesta vähintään 51 prosenttia on ruismallasta, kutsutaan nimellä ”rye” tai ”rye whisky”. Ruismallas antaa juomalle ”pippurimaisemman” maun. Québecin provinssissa valmistetaan ”maple whiskyä”, jossa yksi raaka-aineista on vaahterasiirappi. Kanadalaisviskeissä voi olla myös lisukkeita antamassa makua ja väriä, mikä ei ole sallittua irlantilais-, skotti- tai amerikkalaisviskeissä lainsäädännöllisistä syistä.
Kanadalaisia viskejä ovat esimerkiksi

 

Seagram’s

 

 

Canadian Club

 

Before Dinner Drinks

Before Dinner Drinks

Aromaattiset coctailit eli Martinit sekä Manhattanit

                                                               Dry Martini

- 3cl giniä

- 1cl kuivaa vermuttia

- sekoitetaan

- koristeeksi oliivi

 

 

 

Sweet Manhattan

- 3cl bourbon viskiä

- 2cl punaista vermuttia

- dash angostuuraa

- sekoitetaan

- koristeeksi kirsikka

 

 

Muut aromaattiset cocktailit, keskipitkät vähän sokeria sisältävät aperitiivit

 

 

 

                                                         Americano

- 3cl camparia

- 3cl punaista vermuttia

- rakennetaan/sekoitetaan

- on the rocks/old fashioned/cocktail lasiin

- koristeeksi appelsiinin viipale

Bronx

- 3cl giniä

- 1cl kuivaa vermuttia

- 1cl punaista vermuttia

- 2cl puristettua appelsiinimehua

- ravistetaan

- tarjoillaan cocktail lasista

Kuohuviini coctailit

                                                Champagne cocktail

- sokeripala 

- dash angostuuraa

- 8cl shamppanjaa/kuohuviiniä

- rakennetaan kuohuviinilasiin

 

 

 

 

Armanjakki ja Brandy

Brandy

 
 on yleisnimitys kypsytetystä viinitisleestä tehdyille väkeville alkoholijuomille (alkoholia tavallisesti 36–60 tilavuusprosenttia). Viinin lisäksi brandyä voidaan valmistaa pomacesta eli viinirypäleiden puristusjätteestä tai käyneestä hedelmämehusta.
 
Brandyn alalajeja

Brandy-tyyppejä ovat muun muassa:

• armanjakki, valmistetaan Armagnacin alueella Ranskassa, tislattu jatkuvalla tislauksella ja sen jälkeen kypsytetty tammitynnyrissä
• calvados, omenabrandy, joka valmistetaan omenasiideristä tislaamalla ja puutynnyreissä kypsyttämällä. Calvadosta valmistetaan rajatuilla alueilla Normandiassa.
• kirschwasser (tai kirsch), on saksankielisillä alueilla Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä valmistettavaa kirsikkabrandya
• konjakki, valmistetaan Cognacin ympäristössä Ranskassa, tislataan kahdesti ja sen jälkeen kypsytetään tammitynnyreissä vähintään kaksi vuotta
• pomace brandyt, käytetystä rypäleiden puristusjätteestä tehdään muun muassa italialainen grappa ja ranskalainen marc
• pisco, tislataan Perun ja Chilen viinialueiden rypäleistä
• armenialainen brandy

Armanjakki 

 
 on viinitisle, jota valmistetaan Armagnacin alueella Ranskassa.
Armanjakki on tuotenimisuojattu samoin kuin esimerkiksi konjakki ja samppanja. Sen valmistuksessa käytetään samoja rypälelajikkeita kuin konjakin teossa (mutta päärypäleistä Folle Blanche on paikallisesti nimetty Piquepoultiksi), mutta ne tulevat vain kolmelta viini-alueelta, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä Bas Armagnac, Ténarèze ja Haut Armagnac.

Tärkein ero konjakkiin verrattuna on se, että armanjakki tislataan jatkuvalla tislauksella eräänlaisessa kolonnitislauslaitteessa. Sen tisle ei ole kovin väkevää, noin 55–60 prosenttista. Konjakin tisle on noin 70-prosenttista. Tällä tavalla lopputulos on pyöreämpi ja runsasmakuisempi. Tämän jälkeen se kypsytetään tammitynnyreissä konjakin tavoin. Kypsytetyn armanjakin alkoholipitoisuus on 40 prosenttia.

Armanjakkiin pätevät suunnilleen samat laatumääreet (VS, VSOP, XO) kuin konjakkiin, mutta armanjakkia kypsytetään usein pidempään kuin vastaavia konjakkilaatuja. Armanjakista esiintyy myös vuosikertapullotuksia, mikä on harvinaista väkevien alkoholijuomien kohdalla.
Armanjakin tuotantoa valvoo Bureau National Interprofessionel de l'Armagnac. Toisin kuin konjakkia, jota tuotetaan suuria määriä ja suurilla tiloilla, armanjakkia valmistetaan lukemattomilla pienillä ja keskisuurilla tiloilla. Armanjakkia pidetään toisinaan "II-luokan konjakkina", mutta asiantuntijat usein arvostavat armanjakkia hinta-laatusuhteessa jopa konjakkia enemmän. Brandyt, armanjakit ja calvadosit tarjoillaan sellaisenaan, digestiivinä aterian jälkeen tai drinkkisekoituksissa.

Konjakki

Konjakki

on Ranskassa määräalueella viinistä tislattu rypäleviina. Konjakki on brandyn alalaji. Se on nimetty Cognacin kaupungin mukaan.Konjakki-sana on suojattu maantieteellisenä merkintänä, ja sitä voivat käyttää vain Cognacin alueen tuottajat.

Konjakkia saa Ranskan lain valvoman appellation d’origine contrôlée (AOC) -säädöstön mukaan tuottaa vain Cognacin AOC-alueella. Konjakin tuotantoaluetta on suurin osa Charenten ja Charente-Maritimen departamenteista Ranskan länsirannikolla, koko Charentejoen alue sekä osa Biskajanlahden saarista. Alueen maaperä on erittäin kalkkista ja ilmasto merellinen ja leuto. Nämä olosuhteet tuottavat ohutta ja hapanta mutta hyvin aromaattista viiniä, joka soveltuu erittäin hyvin brandyn valmistamiseen.

 

Konjakin tuotantoalueet.

 
 Grande Champagne

 
 Petite Champagne

 
 Borderies

 
 Fins Bois

 
 Bons Bois

 
 Bois Ordinaires

Vuonna 1938 konjakin tuotantoalue jaettiin kuuteen kasvualueeseen, cruhun. Joka crulla on omat tyypilliset piirteensä sekä maaperässä että ilmastossa, mikä antaa rypäleille omanlaatuisensa luonteen.

1. Grande Champagne, arvostetuin ja kalkkipitoisin alue. Konjakit ovat kevyitä ja täyteläisiä. Kokonaispinta-ala 35 700 hehtaaria, konjakkiin käytettävien rypäleiden viljelypinta-ala 13 000 hehtaaria.

1. Petite Champagne, maaperän kalkki tiiviimpää ja hiukan heikkolaatuisempaa Grande Champagnen alueeseen verrattuna. Kokonaispinta-ala 68 400 hehtaaria, rypäleiden viljelypinta-ala 16 000 hehtaaria.

1. Borderies, pienin kuudesta crusta. Maaperä on kalkin ja saven sekoitusta. Rypäleet kypsyvät aiemmin kuin muiden alueiden, ja sen konjakit ovat pehmeitä ja hienostuneita. Kokonaispinta-ala 13 440 hehtaaria, rypäleiden viljelypinta-ala 4 000 hehtaaria.

1. Fins Bois, ympäröi kolmea edellä mainittua aluetta. Maaperä on kalkkia ja kalkkikiveä. Konjakki on pehmeää ja notkeaa. Kokonaispinta-ala 354 200 hehtaaria, rypäleiden viljelypinta-ala 33 000 hehtaaria.

1. Bons Bois, ympäröi puolestaan Fins Bois'ta. Alue on entistä alttiimpi meri-ilmastolle, ja maaperä on etupäässä savea. Alueen konjakit kypsyvät nopeasti ja ne ovat maultaan voimakkaita. Kokonaispinta-ala 386 600 hehtaaria, rypäleiden viljelypinta-ala 12 000 hehtaaria.

1. Bois Ordinaires, maaperä on hyvin hiekkaista ja meri-ilmaston vaikutuksen vuoksi konjakit ovat usein maultaan hyvin suolaisia. Alueen konjakkeja ei yleisesti pidetä kovinkaan laadukkaina. Kokonaispinta-ala 274 176 hehtaaria, rypäleiden viljelypinta-ala 1 700 hehtaaria.

Mikäli konjakkiin käytetyt tisleet on tuotettu ainoastaan Grande ja Petit Champagnen alueen rypäleistä ja vähintään 50 % tisleistä on Grande Champagnen alueelta, voidaan konjakin etikettiin lisätä merkintä ”Fine Champagne”.
Neljä suurinta konjakintuottajaa ovat


Courvoisier

 

 

Hennessy

 

 

Martell

 

 

Rémy Martin

 

 

Kypsytyksen (aprillipäivän) jälkeen väritön "konjakki" siirretään maustumaan useiksi kuukausiksi 300-400 litran uusiin tammitynnyreihin. Tässä vaiheessa tammesta liukenee tanniineja ja lukuisia muita värjääviä ja aromaattisia aineita. Limousine-tammimetsät oli istutettu jo Ludvig XIV määräyksestä laivojen raaka-ainetarvetta varten.
Seuraavassa vaiheessa vielä väritön konjakki siirretään vanhoihin ja huokoisiin tammitynnyreihin, joissa osmoosi-ilmiö jatkuu pisimmillään useita vuosikymmeniä. Tuona aikana tuote ei enää saa uusia makuja, mutta hengittävän ominaisuutensa vuoksi ulos haihtuu mm. alkoholia ja sisään happea. Tässä vaiheessa sisältö saa myöskin lopullisen vaalean puna-ruskea värinsä ja pehmeytensä. Tammen lisäksi ainoa sallittu lisäaine on sokeri, jolla turha ärhäkkyys taitetaan ja saadaan viimeisteltyä myös väri.
Konjakin ikä lasketaan huhtikuun 1. päivän jälkeen kertyneinä täysinä vuosina tammitynnyreissä olevana aikana. Tarkasti ottaen tuotteesta saadaan käyttää konjakki- nimitystä vasta sen jälkeen kun se on pullotettu. Pullossa oleva konjakki ei siis jatka ikää enää lainkaan eikä sen maku kehity enää konjakkina.
Esimerkin omaisesti voidaan todeta, että 1960 pullotettu - viisi vuotta tynnyreissä kypsytetty konjakki on edelleen "viisi vuotta vanhaa".


 Etikettimerkintä                                Tynnrissä vähintään /vuotta                                                           
*****                                                                 2
VS (Very Special)                                               2
Sélektion                                                             2
de Luxe                                                               2
VSOP (Very Superior Old Pale)                          4
VO (Very Old)                                                    4
Réserve                                                               4
Vieux                                                                  4
Napoleon                                                            6
XO (Extra Old)                                                   6
Extra, Royal ja Imperial                                       6
Aikamäärien ollessa vähimmäisvaatimuksia, hyvien tuottajien ikäeliksiirit ovat usein 2-4 kertaisia. 



Lasi on tärkeä, kun konjakkia nautitaan sellaisenaan. Meillä konjakki on totuttu nauttimaan suuresta, pyöreäkupuisesta aromilasista, joka viimeisimpien kokemusten mukaan ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto. Tänä päivänä konjakin käyttö on monipuolistunut ja eri konjakkilaatuja voi rohkeasti kokeilla uusissa makuyhteyksissä.

Nautiskelijan konjakki – Parasta konjakkia, XO:ta, kannatta nautiskella ihan sellaisenaan; tuoksutella ja maistella aikaa säästämättä tulppaanin muotoisesta konjakkilasista.

Aperitiivi – Konjakki (VSOP) nautitaan sellaisenaan, muutaman jääkuution kanssa on the rocks – lasista.

Avec – Konjakkia (VS, VSOP, XO - jokaisen omalle kukkarolle sopiva laatu) on perinteisesti nautittu aterian jälkeen sellaisenaan suuresta pyöreäkupuisesta aromilasista, joka nykyisin korvataan tulppaanin muotoisella lasilla.


Long drink – VS- konjakkia tonic-veden, ginger-alen, mineraaliveden tai appelsiinimehun kanssa pitkästä lasista.

Cocktails – Cocktailit valmistetaan yleensä VS – tai VSOP – konjakeista. Tunnetuimpia konjakkicocktaileja ovat before dinner – cocktail Sidecar ja after dinner –cocktail Alexander.

Gastronomia – Rohkein konjakin uuskäyttömuoto on yhdistää se eri ruokiin. Kokeile XO tai VSOP – konjakkia erityisesti suklaisten ja pähkinäisten jälkiruokien, crème bruléen, appelsiini- tai aprikoositortun kanssa.

Sidecar
3 cl konjakkia
1 cl sitruslikööriä
2 cl sitruunamehua
Pane ravistimeen jäitä. Kaada päälle sitruunamehu ja alkoholit. Ravista voimakkaasti ja siivilöi jäähdytettyyn cocktail-lasiin.

Alexander
2 cl konjakkia
2 cl ruskeaa kaakaolikööriä
2 cl kermaa
raastettua muskottia tai suklaata
Pane ravistimeen jäitä. Kaada päälle alkoholit ja kerma. Ravista voimakkaasti ja siivilöi jäähdytettyyn cocktail-lasiin. Raasta päälle ripaus tuoretta muskottia tai raastettua suklaata – maun mukaan.

Hedelmäviina

Hedelmäviina

 

 on väkevä alkoholijuoma, joka valmistetaan fermentoimalla ja tislaamalla lihaista hedelmää tai tällaisen hedelmän puristemehua kivien kanssa tai ilman. Tisleessä on tislatuista hedelmistä peräisin oleva aromi ja maku. Hedelmäviinaa valmistetaan mm. erilaisista luumuista, päärynästä, omenasta ja marjoista. 

 

Hedelmäviinan alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 37,5 tilavuusprosenttia eikä se saa sisältää lisättyä maatalousperäistä etyylialkoholia. Myyntinimessä esiintyy raaka-aineen nimi; esim. kirsikkaviina (kirsch), luumuviina (slivovitz). Juomasta voidaan myös käyttää nimitystä wasser yhdessä hedelmän nimen kanssa. Ilmaisua ”Williams” saa käyttää ainoastaan kokonaan Williams-lajikkeen päärynöistä valmistetun päärynäviinan myynnissä. Kun kahta tai useampaa hedelmälajia on tislattu yhdessä, tuote myydään hedelmäviinana. 

 

 

Hedelmäviinaa valmistetaan muun muassa Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa, Belgiassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa ko. maiden kotoperäisistä yleisistä hedelmistä ja marjoista. Unkarissa Pálinka´ on paikallinen nimitys sikäläisillä hedelmäviinoille. Myös Kiinassa on alettu hedelmiä jalostaa viinaksi.
Yleisimpiä valmistuksessa käytettäviä hedelmiä ovat omenat, päärynät, kirsikat, luumut, Mirabelli-luumut ja marjoista muun muassa vadelmat. Hedelmäviinana ei kuitenkaan pidetä viinirypäleistä tai niiden viininvalmistuksen jälkeisistä jäänteistä tehtyjä erilaisia tisleitä.

Aito hedelmäviina valmistetaan tislaamalla, kuten muutkin viinan vahvuiset alkoholijuomat. Hedelmät jauhetaan hienoksi ja massaan lisätään vettä ja seoksen annetaan käydä. Hiivan ja käymistä säätelevien aineiden käyttö on sallittua, mutta sokerin lisääminen ei ole. Sokerin lisääminen on edullinen keino lisätä viinan saantoa, joten houkutus tällaiseen vilppiin on suuri. Täysin käynyt hedelmävierre tislataan kuparisessa tislauspannussa. Tislaus on tarkkuustyötä ja hyvä viina on tisleen keskiosassa, kun taas ensin ja viimeksi tislauspannusta tullut tisle sisältää vahingollisia ja pahanmakuisia yhdisteitä. Hyvä tisle laimennetaan juontiin sopivan vahvuiseksi. Tällaista suoraan hedelmäraaka-aineesta käymisen ja tislauksen kautta saatua viinaa kutsutaan Saksassa nimellä -brand tai -wasser eli päärynäviina (saks. Birnenbrand) tai kirsikkaviina (saks. Kirschwasser).
Hedelmäviinaa valmistetaan myös toisella päämenetelmällä, jossa hedelmiä ei käytetä, vaan jossa hedelmät lisätään valmiiseen viinaan, joka aromien irtoamisen jälkeen tislataan uudelleen ja laimennetaan nautintavahvuuteen. Tätä menetelmää voidaan käyttää kalliiden ja vähäsokeristen tai -mehuisten hedelmien tai marjojen valmistuksessa hedelmäviinaksi. Saksassa tällaista viinaa kutsutaan nimellä -geist ja yleinen esimerkki on vadelmaviina (saks. Himbeergeist).
Saksassa hedelmäviinan valmistusmenetelmät ja nimitykset ovat kuluttajien suojelemiseksi tarkoin säänneltyjä. Muualla kuin Saksassa on valmistusmenetelmän toteaminen pelkästä nimestä vaikeaa.
Hedelmäviinan valmistus on tyypillisesti pienimuotoista kotona tai osuuskunnassa tapahtuvaa tuotantoa ja vain harvoin teollisen mittakaavan suurtuotantoa.
Tarjoillaan snapsina tai juomasekoituksena 

Tequila

Tequila

on väkevä alkoholijuoma, jota valmistetaan Meksikossa tequila-agaave-kasvista. Tequilan valmistus on hyvin rajoitettua ja valvottua, ja tuotantoalue rajoittuu viiteen Meksikon osavaltioon, jotka ovat Jalisco, Guanajuato, Michoacán, Nayarit ja Tamaulipas.
Tequilassa täytyy olla vähintään 51 % agaavea ennen kuin sitä saa kutsua tequilaksi; aito premium-tequila on aina 100-prosenttisesti agaavesta. Kokonaan agaavesta tehtyä tequilaa ja muista agaavelajikkeista kokonaan valmistettuja viinoja kutsutaan yhteisnimityksellä mezcal.
 

Tequila valmistetaan tequila-agaaven ytimestä, joka jää jäljelle, kun kasvin miekkamaiset lehdet leikataan pois. Agaave ei ole kaktus, vaan se kuuluu liljakasveihin. Agaaven suuri hedelmä painaa 60–100 kilogrammaa, ja hedelmää tarvitaan noin 7 kilogrammaa yhden tequilalitran valmistamiseen. Hedelmät viedään tislaamoon ja halkaistaan samankokoisiin paloihin kypsymään uunissa. Kypsymisen aikana hedelmän tärkkelys muuttuu sokereiksi, lähinnä fruktoosiksi, ja sen sokerit samalla karamellisoituvat. Kypsyttäminen kestää laitteista riippuen puolesta kahteen vuorokautta. Kypsyttämisen ja jäähdyttämisen jälkeen hedelmät murskataan, ja murskaan sekoitetaan kylmää vettä keräämään kaiken sokerin mukaansa. Hedelmämehun annetaan käydä, minkä jälkeen mehu tislataan kahdesti. Toisen tislauksen jälkeen tequilan alkoholipitoisuus voi nousta 55 prosenttiin. Lopuksi tequila vanhennetaan tammitynnyreissä, mistä se saa aromeja, makua ja väriä. Kypsyttämisen aikana tapahtuneen haihtumisen jälkeen tequilassa on alkoholia 38–55 prosenttia.

Tequilalla on viisi eri laatuluokkaa:

• Oro (suom. kulta, myös gold unmatured, "joven y abocado" suom. "nuori ja pilattu”), jolla viitataan kinuskilla tai muilla muilla lisäaineilla värjättyyn tequilaan. Oroon voidaan lisätä glyseriiniä ja/tai tammiuutetta, jotta tuote muistuttaisi vanhennettua tequilaa. Tästä joukosta ei löydy täysin tequila-agaavesta tehtyjä versioita, vaan laatuluokka sisältää vain mixtoja, joiden sokerista vähintään 51 % on tequila-agaavesta


• Silver (suom. hopea, myös plata, blanco, suom. väritön, valkoinen), jota ei ole kypsytetty lainkaan eikä värjätty. Silveriin ei ole lisätty muuta maustetta kuin korkeintaan sokeria, mutta premium-laadut pyritään käyttämään täysin agaaven omalla sokerilla.


• Reposado (suom. levännyt). Ei lisättyjä mausteita, ikääntynyt tammitynnyrissä 2–12 kuukautta. Reposadot ovat väriltään vaalean kultaisia. Niiden maussa erottuvat yleensä paistettu agaave, kuivatut hedelmät, paistettu omena, hunaja ja paahdetut pähkinät sekä kinuski, vanilja, kaneli tai pippuri. Harvoin maussa tuntuvat myös juusto tai hiki. Jälkimaku on kuiva, mausteinen ja intensiivinen.


• Añejo (suom. vanhennettu tai vuosikerta). Kypsytetty enintään 600-litraisissa tammitynnyrissä vähintään 1–3 vuotta. Añejo on väriltään syvempi kuin reposado. Sen maku on tasapainoisempi ja siinä maistuu monimuotoisia aromeja, vaniljaa ja mausteita. Aromit ovat paahteisia ja niistä tulee mieleen suklaa, mokka tai toffee ananaksen tai kuivattujen hedelmien kera. Myös kypsä juusto, nahka ja oliiviöljy maistuvat.


• Extra Añejo. Kypsytetty tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta. Luokitus on lisätty maaliskuussa 2006. Tumma ja monimuotoinen.

Tequilat valmistetaan agavekasvista, ja niissä on usein juuresmainen maku.
Tarjoillaan snapsina tai drinkkisekoituksissa.

Frozen strawberry margarita

2 cl Tequila

2 cl Triple Sec Cointreau

2 cl Limemehu

1 cl Limemehu (makeutettu) Rose's Lime Cordial Mixer

3 kpl Mansikka

Kostuta lasin reuna limeviipaleella ja pyöräytä reuna suolassa.

Murskaa jääpalat tehosekoittimessa, lisää tequila, triple sec, sitruunamehu, tuoreet mansikat ja makeuta juomaa makusi mukaan joko mansikkamelballa, mansikkasiirapilla, makeutetulla limemehulla (Rose's Cordial) tai näiden puuttuessa sokeriliemellä. Sekoita juoma tasaiseksi vaahdoksi ja kaada margarita - lasiin. Lisää lasin reunaan koristeeksi limeviipale.

Calvados

Calvados 

 

 on Ranskassa määräalueella valmistettua omenaviinaa^[1] (brandya). Calvadosta valmistetaan tislaamalla omenasiideristä. Calvados-nimikettä saa käyttää ainoastaan ranskalaisissa appellation contrôlée -määräyksissä nimetyillä alueilla Appellation Calvados contrôlée ja Appellation Calvados Pays d’Auge contrôlée valmistetuista omenabrandyistä. Näistä alueista jälkimmäinen muodostaa rajatun osan ensimmäisestä. Alueet sijaitsevat Normandiassa. Muualla valmistetut omenabrandyt ovat vain omenabrandyjä.

 

Calvadosin valmistamiseen käytetään kolmea eri omenalaatua: makeita, karvaita ja happamia. Oikeassa suhteessa jaetuista omenalaaduista puristetaan mehua, josta valmistetaan siideriä. Siideri tislataan ja tisle varastoidaan tammitynnyreihin, joissa sitä kypsytetään. Calvados kypsyy pitkään ja on valmista kun se on saavuttanut kultaisen värinsä.
Calvadosin alkoholipitoisuus on yleensä noin 40 tilavuusprosenttia.

 

Calvados tislaus

Muunnos siideristä Calvadosiin tehdään tislataamalla. Se on prosessi, joka erottaa

alkoholin vedestä: kun siideri kuumennetaan, siinä oleva alkoholi, joilla on alempi

kiehumispiste kuin vedellä, haihtuu ennen ennen sitä. Tislauslaite on väline, joka

antaa mahdollisuuden kerätä nämä alkoholi täytteiset höyryt ja tiivistetää ne saaden

näin alkoholin, josta löytyy haihtuneet aineet - muodostaen makukimpun pääkohdat.

Kahden tyyppisiä tislauslaitteita Calvadosin valmistamiselle:

Kierto tislauslaite

Edelletetty AOC "Calvados Pays d'Auge" valmistuksessa, se on perinteinen tislauslaite,

joka koostuu kuparisista osista ja johtaa kaksinkertaiseen tislaukseen.

Kattilaan laitettu siideri kuumennetaan. Alkoholin höyryt nousevat, ne kootuvat sipulin

tai oliivin muotoiseen kupuun, ne juoksevat joutsenen kaulaan ja sieltä kylmävesisäiliössä

upottuvaan kierukkaan. Kosketuksessa kylmään, ne tiivistyvät nesteeksi.

"Päät" ja "hännät" tislauksen alku-ja loppu höyryt, runsaasti korkeammat alkoholit, jotka

tislataan uudelleen seuraavan siiderin kanssa, eliminoidaan saaden tulokseksi

"raakatisle" tai "pikku vesi", joka sisältää 28 – 30 tilavuus%.

Toinen lämmitys kierros tehdään tislaamalla tämän "raakatisleen".

"Päät" ja "hännät" erotetaan myös, säilyttäen vain tislauksen sydämen nimeltään

"hyvä lämmitin." Se ei saa ylittää 72% tullessaan ulos tislauslaiiteesta.

Jotta voitaisiin säästää energiaa, tislaukseen tarkoitettu siideri syötetään seuraavalle

jaksolle siideripannuun, mikä auttaa jäähdyttämään alkoholi höyryjä jotka kulkevat sen läpi

ja on jo esikuumennetu 65 ° C lämpötilaan ennen sen palauttamista kattilaan.

Pylväs tislauskeitin - "ensi valukkeelle"

Välttämätön Calvados Domfrontais valmistuksessa,

sitä käytetään myös AOC Calvados valmistuksessa.

Kolme tekijää muodostavat sen:

kattila, aineenpoistopylväs, joka sisältää 15 tai 16 tasoa - kutsutaan ”kuplittaminen”

ja kondensaatiopylväs, joka koostuu 8 levystä - kutsutaan ”rikastaminen”.

Ensimmäinen pylväs vastaanottaa siiderin laitteiston yläosassaan. Siideri valuu kiertäen

tasolta tasolle. Lämmön vaikutuksesta, kaikkein haihtuvimmat aineet (vesi ja esterit) höyryävät.

Haihtuneesta siideristä valmistuneet vesihöyryt nousevat takaisin ja rikastutuvat kuplittaen

siiderissä yhdessä haihtuvien alkuaineiden kanssa: alkoholi, esterit ja aromit.

Ne ovat vihdoin tiivistyneet pienimpään pylvääseen, joka antaa suoraan maksimi

72% alkoholia. Pylväs tislauskeitin pitää olla varustettu kolmella valuventtiilillä, joka antaa

mahdolliseksi erottaai "päät" ja "hännät", säilyttën vain tislauksen "sydämen".

Näin saaden suurimman mahdollisen virran 250hl siideriä 24 tunnissa.

Kokoonpano luokassa (ks. "25-vuotias"), vain nuorimman alkoholin ikä on merkitty.

25 vuotta vanhan alkoholin joukossa voi olla myös 40 tai 50 vuotta vanhaa alkoholia,

mutta ei mitään joka on alle 25 vuotta.

 

Vuosikerta luokassa (ks. "1954") on perusvuosi joka osoittaa, että Calvados on peräisin

yhdestä ainoasta ja samasta tislauksesta. On myös suositeltavaa ilmoittaa etiketissä

pullotusvuosi koska Calvados ei enää ikäänny pullotettuna.

Vaikkei se olekaan pakollista, jos on maininta iästä, niin ilmoitettuna

tulisi noudattaa seuraavia:

kolme tähteä /erikoisia

 

« Fine » - « Trois étoiles » - « Trois pommes » - « VS » (Very Special),

  

Luokka 2: esittää puu vanhenemisen vähintään 2 vuotta.

Vanha

 

« Vieux » - « Réserve »,

  

Luokka 3 esittää ikääntyminen vähintään kolme vuotta.

hyvin vanha

 

« V.O. » (Very Old) - « Vieille Réserve » - « VSOP » (Very Superior Old Pale),

  

Luokka 4: ikääntyminen vähintään neljä vuotta.

Erikoisen vanha

 

« Hors d’Age » - « XO » - « Très Vieille Réserve » - « Très Vieux » - « Extra » - « Napoléon » ,

  

Luokka 6: ilmoittaa ikäraja vähintään kuusi vuotta.

 
calvadosit tarjoillaan sellaisenaan, digestiivinä aterian jälkeen tai drinkkisekoituksissa.